Kiivi on sittenkin köynnös!

Kiivit ovat saaneet aika paljon palstatilaa tässä blogissa. Nyt on taas pakko kirjoittaa kiiveistä, koska yksi niistä lähti vihdoin kiipeämään! :)

Kiivihän on köynnöskasvi, juu, ja olenkin ihmetellyt, kun omani ovat olleet tuollaisia pensaita ja kasvattaneet vain lehtiä, joiden välissä on vartta vain muutama sentti. Havainnekuva löytyy edellisestä postauksesta.

Tämän kevään kylvöistä kiivejä on itänyt jo useampi. (Mihinköhän laitan ne kaikki?) Keskimääräinen itämisaika on näköjään noin 10 viikkoa, eli täytyy vain jaksaa odotella eikä laittaa uutta satsia itämään varmuuden vuoksi, kuten minä tein.

Huhtikuun kylvöt

Taimet selvisivät pääsiäislomasta mainiosti. Vastikään koulituissa taimissa oli niin paljon multaa ruukuissa, että vesi riitti helposti neljäksi vuorokaudeksi. Rypälerasioissa olevat pikkutaimet vein hoitoon. Kannet vain kiinni ja rasiat päällekkäin paperikassiin. Taimille löytyi sattumalta juuri sellainen ammattikastelija, jonka löytymistä pidin täysin mahdottomana. Samalla löytyi lähipiiristä puutarhaharrastaja, jee! :) Nimittäin kun pyysin työkaverilta hoitopaikkaa taimille, hän sanoi taimieni mahtuvan hoitoon hänen omien taimiensa joukkoon :)

Ensimmäisenä itänyt kiivi on jo koulittu, ja nyt kiivejä on itänyt kolme lisää. Niitä saa kyllä odottaa, mutta hidas itäminen ja hidas kasvu alkuvaiheessa kuitenkin palkitsevat lopulta odottajan. Tässä kuvassa on viime keväänä kylvetyt kiivit, jotka meinasivat kuolla janoon joululomalla.

Tahaton kiduttaminen näköjään edisti kasvua, koska eniten kituneet yksilöt ovat nyt suurimpia. Alimmat lehdet tippuivat, mutta ylimmät lehdet ovat entistäkin näyttävämpiä.

Ja sittenhän voi mennä kukkapöydän viereen kyyhöttämään ja leikkiä olevansa viidakossa :)

Krassit kylvin viikko sitten. Niitäkin saa varmaan odottaa melko kauan ainakin viime vuoden kokemuksen perusteella. Jos edes muutama itää, niin kyllä siinäkin odotus palkitaan. Erityisesti krassin nuppu on mielestäni tosi hieno.

Netistä oli vaikea löytää yksiselitteistä ohjetta siitä, kylvetäänkö tarhaorvokin siemenet mullan alle vai päälle. Jos joku tietää, niin otan tiedon vastaan riemumielin. Siemenpussissa mainittiin kylvösyvyydeksi 0cm. Siitä päättelin, että siemenet itävät valossa. Kylvin tarhaorvokit viikko sitten, mutta varmuuden vuoksi peitin osan siemenistä ihan ohuella multakerroksella.

Kuvissa tomaattien ja paprikoiden tämänhetkinen tilanne. Piti laittaa jo tukikeppejä.

    
 

Kevään kukkaset

Pitkästä aikaa blogin äärellä :) Pitkästä ajasta syytän suuritöistä opiskelutehtävää, josta pääsin eroon kaksi päivää sitten.

Pääsiäislomalla oli ilahduttavaa seurata kevään etenemistä, haravoida äidin pihaa ja ihailla krookuksia.

Äidin kukkapenkistä löytyi myös villitulppaani eli kasvitieteellinen tulppaani. Se oli minulle täysin uusi tuttavuus, enkä sitä tulppaaniksi tunnistanutkaan. Kyseessä on ilmeisesti kääpiötulppaani eli Tulipa turkestanica. Aika erikoinen :)

Pari päivää ennen pääsiäistä huomasin työpaikkani lähellä viljalti sinivuokkoja. Innostuin heti ottamaan valokuvia, mutta ottamani kuvat eivät tee oikeutta todelliselle näkymälle. En varmaan ole niin hyvä valokuvaaja, että saisin asioita taltioitua sellaisina, kuin ne näen. Tai sitten sellaista kameraa ei ole vielä keksittykään, jolla moisen näkymän saisi talteen.

Huomenna pääsenkin sitten kylvöpuuhiin. Jee! :)

Maaliskuun kylvöt

Mansikan ja kiivin lisäksi kylvin maaliskuussa tomaatit ja paprikat. Kaiken muun aion kylvää vasta pääsiäisen jälkeen. Jos lähdemme pääsiäisenä reissuun useammaksi päiväksi, ei tarvitse rekrytoida tänne ketään puoliammattilaista kastelijaa, joka käy kerran päivässä ja osaa kastella suihkupullolla siemeniä ja pieniä taimia juuri sopivasti.

Mansikka ja kiivi

Mansikan ja kiivin siemenet kärsivät liian kosteasta mullasta, johon alkoi ilmestyä hometta. Viime vuoden kokemukset eivät olleet niin hyvin muistissa, että olisin osannut kastella sopivasti. Osa siemenistä varmaan pilaantui, koska mansikoista on itänyt vain puolet. Kiiveistä on itänyt yksi, mutta kiivi on melko epävarma muutenkin. Sain homeen tapettua, kun kastelin jonkin aikaa ihan minimaalisesti ja pidin kylvöastian kannen auki. Taimet lähtivät lopulta ihan hyvin kasvuun.

Kiivin ensimmäinen kasvulehti on kiivimäisen karvainen.

Mansikan taimet ovat niin pikkuruisia, mutta kasvulehtiä vaan pukkaa uhkaavasti, eli pian pitäisi jo koulia!

Paprika

Kylvin paprikan 8.3. Viikon kuluttua kylvöstä kaikki siemenet olivat itäneet. Osa siemenistä on peräisin kaupan pussista, ja osa on kerätty viime vuoden paprikoista. Kaikki siemenet ovat kuitenkin samaa Gourmet-lajiketta. Kylvin tänä vuonna pelkästään sitä, koska viime vuodelta on hyviä kokemuksia. Gourmetin väri on ihanan oranssi ja maku on mieto, makeahko, raikas ja rapsakka. Tässä kuvassa on viime kesän paprikoita.

Tomaatti

Viime vuodelta oli jäänyt yli kolme amppelitomaatin siementä, lajike Pendulina Red. Niiden lisäksi kylvin kuusi kaupan tomaatista otettua siementä. Minulle tomaatti on enimmäkseen koristekasvi, joka viihtyy lämpimällä länsiparvekkeellani ja tuoksuu hyvälle. Makunsa puolesta tomaatti on minusta ihan OK salaatissa ja ruuanlaitossa muutenkin, mutta kyllä kurkku maistuu paremmalta. Vaikka onhan se silti ihan kiva saada vähän satoa tomaatistakin. Myös tomaatti on kylvetty 8.3. Ensimmäiset itivät jo viidessä päivässä.

Pendulina Redin kaikki kolme siementä itivät, mutta yksi taimi jostain syystä nuupahti.

Kaupan tomaatista iti vain viisi, mutta myös näistä yksi nuupahti.

Tässä kaikki tomaatin taimet koulittuina. Muistisääntö on, että ruskeissa purkeissa on Pendulina Red.

Aika juoksee, ja minä juoksen perässä

Harmillista, etten ole hetkeen kirjoittanut tänne mitään. Syy tähän harmiin on tietenkin ajan puute.

Kotipuutarhassani on kuitenkin tapahtunut kaikenlaista. Siemeniä on itänyt, uusia kylvöjä on tehty, multia vaihdettu. Onneksi taimet eivät lopeta kasvamistaan siksi aikaa, kun emäntä on liian kiireinen pitämään päiväkirjaa heidän elämästään. Tosin välillä melkein toivoin kasvun pysähtyvän hetkeksi, kun en meinannut pysyä taimien perässä. Valokuvia olen toki ottanut muisteluhetkeä varten, joka tapahtuu seuraavassa postauksessa.

Vaikka en ole tehnyt uusia postauksia vähään aikaan, olen ollut muulla tavalla aktiivinen blogielämässä. Kirjoitin ensimmäisen kommenttini ikinä, laitoin itselleni profiilikuvan ja lisäsin tuonne sivupalkkiin liity jäseneksi -namiskan :D Ooh wau, mikä saavutus! Siltä osin olen kyllä aika ylpeä itsestäni.

Uusin joulukaktus vissiin innostui saamastaan huomiosta netissä, kun se pukkasi yhden kukan vielä maaliskuussa.

Joulukaktusten nuputkin ovat niin nättejä.

Rönsyliljoistani parhaiten kasvava yksilö sai palkinnoksi isomman ruukun ja uutta multaa. Joku saattaa ihmetellä tätä ruukkuvalintaa, mutta tykkään tosiaankin eniten ruskeista kukkaruukuista.

Tein myös kokeilun. Mungpavun idätys meni joiltakin osin vähän pitkäksi, joten annoin sirkkalehtien kasvaa ja istutin muutaman taimen ruukkuun. Olivat varmaan istutusvaiheessa jo liian pitkiä selvitäkseen, mutta kunhan kokeilen. Ainakin vielä ovat elossa ja ovat kasvattaneet uuden lehtiparin.

Painesuihkupullo

Sain synttärilahjaksi painesuihkupullon, joka tulee olemaan apunani parvekepuutarhan hoitamisessa. Härveli tosin näyttää vähän liian pelottavalta ollakseen puutarhan työväline. Aivan kuin sillä olisi tarkoitus aiheuttaa jonkinlaista tuhoa. Ja niinhän sillä onkin!

Painesuihkupullon avulla aion hätistellä vihannespunkkeja, jotka melko varmasti yrittävät muuttaa parvekkeelleni asumaan myös ensi kesänä. Kuuma ja kuiva länsiparveke on oikea vihannespunkkien keidas. Estääkseni vihannespunkkien invaasion aion luoda parvekkeelle sellaiset olosuhteet, että vihannespunkit eivät tunne oloaan kotoisaksi.

Vihannespunkit nimittäin inhoavat märkää, ja tässä kohtaa kuvaan astuu sankarimme painesuihkupullo.

Ajatuksena on, että suihkutan kasvuston märäksi iltaisin tai ainakin hellepäivien iltoina. Jos vihannespunkit silti tunkeutuvat parvekkeelle, painesuihkupullon avulla torjunta-aineen levittäminen käy kätevästi.

Oman osuutensa vihannespunkkien ennaltaehkäisyssä tekee tietysti myös verho, joka estää iltapäivän pahimman paahteen ja tekee samalla parvekkeen ilmaston ihmisille ja kasveille miellyttäväksi myös helteisinä iltapäivinä.

Viime vuoden kokemuksen perusteella uskon, että tästä härvelistä tulee korvaamaton ase taistelussa vihannespunkkeja vastaan. Toki odotan innolla myös uuden verhon asennusta...

Joulukaktus

Viime marraskuussa löysin uudestaan joulukaktukseni, joka oli nököttänyt kukkapöydän nurkassa luokiteltuani sen toivottomaksi tapaukseksi. Mutta mitäpä kaktus tekee jouduttuaan sellaiseen asemaan? Se alkaa kukkia! :)

Jos katsoo tarkasti, kuvassa voi huomata muutaman nupun. (Kuvat saa suuremmaksi klikkaamalla, nimittäin jos joku epäilee kertomustani liioitteluksi.) Kaikki nuput eivät auenneet, mutta kukat olivat aika isoja etenkin kasvin kokoon nähden.

Joulukaktus oli kovin kärsineen näköinen viime kesänä, koska luultavasti kohtelin sitä liian kaktusmaisesti, siis liikaa aurinkoa ja liian vähän vettä. Lehdet olivat jotenkin lässähtäneen ja kuivan oloiset ja väriltään enemmän violetinharmaat kuin vihreät. Siirsin kaktuksen toipumaan vähän varjoisampaan paikkaan ja lisäsin vähitellen kastelua. Syksyn mittaan lehtiin tuli ryhtiä ja vihreyttä, mutta en tullut edes ajatelleeksi, että tämä kaktus voisi kukkia, ainakaan sellaisen kohtelun jälkeen.

Omistan kolme pientä joulukaktusta, jotka olen saanut lahjaksi. Nyt puheena oleva kaktus on näistä vanhin. Railakkaasti kukkiva yksilö on tietysti uusin.

Yllättävästä kukinnasta johtuen olen nykyään ihan hurahtanut joulukaktuksiin. Tästä lähtien aion pitää kaktuksistani parempaa huolta. Mullat täytyy vaihtaa piakkoin, ja ainakin tuo vanhin yksilö on liian pienessä purkissa.

Kävin joululomalla eräässä kierrätyskeskuksessa, jonne oli tuotu somisteeksi isoja joulukaktuksia. Kaikki kaktukset olivat kukassa, ja kukkia oli muunkin värisiä kuin aniliininpunaisia. Ehkä vaikuttavin näky oli huomattavan iso ja vanha yksilö, jonka varsi oli puutunut melko pitkälle ja jossa oli hennon vaaleanpunaiset kukat. Hempeän väriset kukat rujon näköisessä kasvissa oli hurmaava ilmestys. Kukkia tuli katsottua ainakin yhtä paljon kuin myynnissä olevia tavaroita. En tajunnut ottaa kuvia, joten äitini joulukaktus saa tässä edustaa kierrätyskeskuksen kaktuksia.