Kiireen keskellä olen sentään saanut jotain kylvettyä ja kasvatettua, myöhässä tosin, mutta nyt se ei niin haittaa, koska kesäkin on myöhässä.
Kurkut ovat lähteneet hyvin kasvuun. Toisen ruukun asukkaat ovat vielä istuttamatta.
Aitoelämänlangat istutin parvekkeelle vasta kaksi päivää sitten!
Suikeroalpi on peräisin äidin takapihalta.
Ruusupapu kiipeää jo vauhdilla. Se onkin luottokasvini.
Kehäkukat saattavat sittenkin onnistua.
Auringonkukat näyttävät onnettomilta. Tuo on kyllä pienikasvuinen lajike, mutta ei sentään noin pieni!
Krassi viihtyy.
Pelargonit olen kasvattanut siemenistä ja anopin antamista pistokkaista.
Yksi innokas pelargonin pistokas kukki jo toukokuun alussa. En raaskinut poistaa kukintoa, kun se oli niin mukava lohduke kaiken muun ollessa myöhässä.
Myös talvetettu pelargoni avasi yhden kukan jo toukokuussa ja onneksi kukkii edelleen.
Unikot ovat vielä niin olemattoman pieniä, etteivät varmaan ehdi kukkia ollenkaan. Harmi, sillä unikko on lempikukkani. Ruiskaunokin vauhdikas kasvu onneksi vähän kompensoi unikoiden toivottomuutta.
Orvokki on kasvanut ilahduttavasti.
Korianteri näyttää onnistuvan.
Ei kesää ilman chilejä ja paprikoita.
