Köynnösseinä

Parvekkeen verho alkaa muotoutua köynnösseinäksi suunnitelmien mukaan. Projektin ideana on kasvattaa köynnökset suojassa paahteelta, etteivät ne pala auringossa ja houkuttele vihannespunkkeja. Verhon sivuilla kasvaa yhteensä kuusi ruusupapua ja keskellä kymmenen kurkkua.

Kurkut pystyvät takertumaan verhon rakosiin.

Ruusupavut kiipeävät naruja pitkin kovalla vauhdilla.

Lisäksi mainittakoon, että kukinnallaan yllättänyt orvokki pääsi viimein arvoiseensa ruukkuun.

Satoa korianterista

Eilen oli hieno hetki, kun pääsin korjaamaan satoa korianterista. Viime vuoden sato oli toivottoman vähäinen, joten tämänvuotinen ylitti odotukset moninkertaisesti.

Ensimmäinen satsi pääsi maustamaan tomaattikeittoa. Hyvää tuli! :)

Mehevän keltainen

Krassi ilostuttaa keltaisilla kukillaan.

Tämä väri on ihanan lämmin, erityisesti näin kylmänä kesänä.

Viimeinkin orvokkeja!

Ensimmäistä kertaa rupesi näyttämään siltä, että siemenestä kasvattamani orvokki voi sittenkin kukkia. Aiempina vuosina nuppuja ei ole imestynyt tai kasvatus on tyssännyt jo taimivaiheeseen. Nyt nuppuja on näkyvillä jopa kaksi.

Tänä aamuna kukinnon herkkä väri pilkotti ruukkujen takaa...

...mutta kukinnon tummuus toiselta puolelta oikein säikäytti :)

Kylvin orvokit siemensekoituksesta, joten toivottavasti toisetkin kaksi orvokkia paljastavat värinsä.

Kurkku kasvaa huimaa vauhtia

Viime kesän hyvien kokemusten perusteella kylvin tänä vuonna paljon kurkkuja.

En muistanutkaan, kuinka nopeasti nämä kasvavat. Kolmessa viikossa on tullut hurjasti edistystä...

... ja nyt näkyy jo ensimmäiset kukat!

Heti kun silmä välttää, kurkku tarraa kiinni ihan mistä tahansa ja kurkottaa yllättävän pitkälle myös muiden kasvien tukiin.

Paprika otti kirin

Viime viikolla reissusta tullessani yllätyin suuresti, kun huomasin paprikoiden ryhtyneen jo kukkimaan. Kasvit ovat vielä melko pienikokoisia, ja osa siirtämättä isompiin ruukkuihin.

Lajike on kaupan vihannestiskiltä ostettu makea suippopaprika, jollaista en ole ennen kasvattanut. Ehkäpä tällä on tapana kukkia aikaisemmin kuin muut kasvattamani paprikat. Yllätys aikaisesta kukinnasta oli erityisen riemastuttava, koska taimivaiheessa paprikat kärsivät harsosääskien hyökkäyksestä ja ehdin jo vaipua epätoivoon. Nyt tilanne näyttää taas paljon valoisammalta :)

Suikeroalpi, parvekkeen eka kukkija

Äidin pihalta saatu suikeroalpi rupesi kukkimaan ja vieläpä kaikista ensimmäisenä.

Aluksi ajattelin, ettei tämä lähde kasvuun ollenkaan, kun tottui olemaan alkukesän varjoisammassa paikassa äidin pihalla. Nyt suikeroilla on pituutta jo sen verran, että pitää varmaan miettiä tälle tilavampi kasvupaikka.

Ihastuttava Nekalan siirtolapuutarha

Avointen puutarhojen päivänä kävin taas Nekalan siirtolapuutarhalla. Aikomuksenani oli mennä tänä vuonna johonkin toisenlaiseen puutarhaan, mutta lopulta en voinut vastustaa Nekalan siirtolapuutarhan houkutusta. Auki olevista palstoista osa oli samoja ja osa eri kuin viime vuonna. Samoilla palstoilla oli jännää käydä uudestaan katsomassa, mitä kasveille kuuluu ja onko puutarhassa tehty muutoksia. Tässä koottuna retkeni ihanimmat löydökset.


Musta petunia on hätkähdyttävä.

Suojaisa löhöilypaikka rehevän palstan nurkassa kutsuu nauttimaan kesäpäivästä.

Tämä kasvihuone on tehty vanhoista ikkunoista.

Verenpisara kuin karkki.

Huussin vierestä löytyi ihanan sininen käsienpesupaikka.

Näissä kesäkeittiöissä kelpaa laittaa ruokaa ja tiskata.

Unikot vaan on niin ihania.

Sinivaleunikko on kuitenkin omaa luokkaansa.

Nämä hienot tikkaat on kuulemma saatu äitienpäivälahjaksi.

Orvokin ja mustasilmäsusannan pirteä yhdistelmä, ihanat värit.

Tummanpuhuvan punainen, suurikukkainen pioni teki vaikutuksen. Harmi, etten enää muista sen nimeä. Väri on oikeasti tummempi kuin tässä kännykkäkameran kuvassa.

Suloinen vesiaihe puiden varjossa.

Puutarhanhoito on iloista hommaa.

Kesä tuli!

Tämä blogi ei ole kuollut, vaikka itse olenkin näännyksissä työntäyteisen kevään jälkeen. Opiskelutehtävät ja työpaikan paperihommat venyivät juhannukseen asti. Nyt alkaa olla kaikki kevään osalta hoidettu.

Kiireen keskellä olen sentään saanut jotain kylvettyä ja kasvatettua, myöhässä tosin, mutta nyt se ei niin haittaa, koska kesäkin on myöhässä.

Kurkut ovat lähteneet hyvin kasvuun. Toisen ruukun asukkaat ovat vielä istuttamatta.

Aitoelämänlangat istutin parvekkeelle vasta kaksi päivää sitten!

Suikeroalpi on peräisin äidin takapihalta.

Ruusupapu kiipeää jo vauhdilla. Se onkin luottokasvini.

Kehäkukat saattavat sittenkin onnistua.

Auringonkukat näyttävät onnettomilta. Tuo on kyllä pienikasvuinen lajike, mutta ei sentään noin pieni!

Krassi viihtyy.

Pelargonit olen kasvattanut siemenistä ja anopin antamista pistokkaista.

Yksi innokas pelargonin pistokas kukki jo toukokuun alussa. En raaskinut poistaa kukintoa, kun se oli niin mukava lohduke kaiken muun ollessa myöhässä.

Myös talvetettu pelargoni avasi yhden kukan jo toukokuussa ja onneksi kukkii edelleen.

Unikot ovat vielä niin olemattoman pieniä, etteivät varmaan ehdi kukkia ollenkaan. Harmi, sillä unikko on lempikukkani. Ruiskaunokin vauhdikas kasvu onneksi vähän kompensoi unikoiden toivottomuutta.

Orvokki on kasvanut ilahduttavasti.

Korianteri näyttää onnistuvan.

Ei kesää ilman chilejä ja paprikoita.