Valoisaa joulua!

... ja aurinkoista uutta vuotta!

Kiivi on todellakin köynnös

Tämän vuoden toukokuussa kiivi osoittautui vihdoinkin köynnökseksi ja lähti kiipeämään vauhdilla ylöspäin.

Heinäkuussa kaksi kiiviä lisää liittyi mukaan matkalle kohti kattoa.

Marraskuussa myös neljännellä kiipeilijällä tuli katto vastaan.

Laitoin silti uusia kiivejä alulle "varmuuden vuoksi".

Parvekekausi on ohi

Viimeinen paprika kypsyi marraskuun puolivälissä. Paprikat eivät onnistuneet yhtä hyvin kuin viime vuonna. Kasvu oli jotenkin kituliasta, ja satoa tuli vähemmän. Syytän taas kylmää alkukesää.

Joulukuun alussa on korkea aika ruveta laittamaan parveketta talvikuntoon. Siivoilen ja järjestelen vähän kerrallaan, joten tämä operaatio kestää joitakin viikkoja. Kyllä siinä useampi tunti menee, kun kantaa ruukkujen sisällöt biojätteeseen, lakaisee lattian ja järjestelee tavarat uudelleen. Sen jälkeen on ohjelmassa vielä ruukkujen peseminen, joten parvekepuutarhan hoito on lähes ympärivuotinen harrastus.

Parvekkeen iso auringonkukka ilostutti vielä marraskuussa leikkokukkana.

Ruukkujen reunuskasveina olleet rönsyliljat otin talteen viime hetkellä ja istutin pieniin ruukkuihin toipumaan.

Ajattelin käyttää näitä samoja yksilöitä reunuskasveina ensi vuonna. Kätevää? Ei. Todellisuudessa en vain henno heittää kasveja pois. Kaikkiin viiteen rönsyliljaani on kyllä tullut uusia rönsyjä ensi kesää varten vaikka kuinka paljon.

Parvekkeen tavaroiden järjestämisen tärkein pointti on minulla esteettinen. Olohuoneessa istuessa tulee väkisinkin katsottua lasiovesta parvekkeelle, enkä halua katseeni kohtaavan tavaroiden kaaosta ja rumaa betonilattiaa.

Tänä vuonna päätin jättää kaikki parvekkeen lautalaatat talveksi lattialle. Asettelin ne niin, ettei betonilattia juurikaan näy sisälle mistään kulmasta katsottuna. Höysteeksi laitoin vähän luonnonkiviä ja halkoja, koska luonnonläheinen näkymä parvekkeelle tuo hyvää fiilistä sisälle.

Palmuvehka on taas lisääntynyt

En kiinnittänyt juuri mitään huomiota palmuvehkaan koko kesänä. Olin laittanut sen kesäksi kahden kukkapöydän väliin lattialle vähän varjoisampaan paikkaan. Toisinaan viherkasveja kastellessa tungin kastelukannun nokkaa palmuvehkaankin päin, mutta nokka on aika pitkä, niin ei se kasvi siitä varmaan paljoa kostunut. Syksyn tullen kaivoin palmuvehkan esiin ja ilokseni löysin ruukusta kaksi uutta vartta.

Tässä palmuvehka ennen

 Ja tässä nyt

Olen erityisen iloinen siitä, että yhdessä varsista on enemmän kuin kaksi lehtiparia. Niitä on peräti neljä :-)

Orkidea haarautuu?

Tämä orkidea on ollut minulla melkein kolme vuotta. Se ei ole kukkinut uudestaan, mutta lehdet ovat aina olleet hyvinvoivan näköiset ja niitä on tullut lisää. Vähän aikaa sitten huomasin, että toisesta kukkavanasta sojottaa jotakin. Onkohan se uusi kukkavana?

Jotenkin sitä luulisi, että kasvin haarautuminen tapahtuu vuoden valoisimpaan aikaan tai ei ainakaan pimeimpään. Jos uuteen haaraan tulee nuppuja, mahtavatkohan ne aueta ollenkaan, kun on näin pimeää?

Selitys haarautumiseen omituisena vuodenaikana löytynee seuraavasta kuvasta.

Olen kastellut orkideaa liian harvoin, mikä on aiheuttanut toisen kukkavanan kuivumisen ylhäältä. Huomattuani vahingon lisäsin vähän kastelua. Kuivuminen on pysähtynyt luonnollisen näköisesti nivelen(?) kohdalle, ja uusi alku on ilmestynyt heti kuivuneen kohdan alapuolelle.

Auringonkukat

Kahden kesän kokemuksen perusteella vaikuttaa siltä, että auringonkukka tulee olemaan parvekkeeni jokakesäinen asukas.

Kääpiöauringonkukat aloittivat kukintansa elokuun alussa.

Ei-niin-kääpiö-auringonkukka käytti koko kesän pituuskasvuun. Syynä oli varmaankin kesäkuun kylmyys, joka hidasti kasvua alussa.

Lokakuun lopussa tuli kuitenkin sen verran lämmintä, että myös pitkä yksilö sai punnerrettua nuppunsa auki.

Yllätyskurkkuja

Lokakuun puoliväliin mennessä kurkkujen lehdet ovat kuivuneet ruskeiksi, mutta hedelmiä löytyi vielä muutama. Nuo pienet eivät varmaan ehdi tai jaksa enää kasvaa, mutta isoin on ihan syömäkelpoinen.

 Kasvihyllyn takana piileskeli yksi yllätyskurkku.

Kurkkulöytöjä kuvatessani huomasin vielä yhden makaamassa ruukussa.

Vielä on kesää jäljellä, ainakin kasvien mielestä

Tänään huomasin eräällä parvekkeella tyylikkäät ja ihanan talviset koristevalot. Nähtävästi elämme kyseisen parvekkeen omistajan kanssa ihan eri vuodenaikoja.

Silkkiunikko ja ruiskaunokki ovat kukkineet koko kesän, ja kukinta jatkuu vieläkin. Ensi vuonna kylvän näitä isompiin ruukkuihin, mieluusti vaikka useampaankin.

Paprikat alkavat olla kohta kypsiä.

Pelargoni on erehtynyt vuodenajasta.

Krassi puskee vielä kukkia. Taustalla jokunen tomaatti on kypsynyt.

Aitoelämänlanka lähti uuteen nousuun, kun annoin myrkkyä ötököille.

Aitoelämänlanka: ränsistynyt mutta kukkii

Aitoelämänlanka viihtyi hyvin rännin vieressä. Jostain syystä minulla ei ole valokuvaa kasveista muhkeimmillaan, mutta kukinnan alettua korjasin tätä puutetta. Silloin aitoelämänlankoihin oli jo iskenyt jokin ötökkä ja lehdet olivat kärsineen näköiset ja osa tippunutkin, mutta kukinta korvasi tämän menetyksen.

Tässä ränniä pitkin kiipeävät aitoelämänlangat joskus heinäkuussa. Lehdet ovat vielä aika pienet, eivätkä kasvit ole haaroittuneet.

Siemenet ovat värisekoitus, joten on ollut hauskaa seurata, millaisia versioita kukista tulee. Seinän vieressä kasvaa vaaleanpunaista ja purppuraa.

Parvekelasin vieressä kasvavat aitoelämänlangat eivät viihtyneet siinä ollenkaan mutta kukkivat silti.

Yksi kukka oli lähes valkoinen ja mielestäni vinkeän tyylikäs.

Sinertävä kukka oli ihana yllätys. En osannut odottaa, että näistä ilmestyisi lempivärini sävyinen kukka.

Kultaköynnöksen pistokas

Otin yhdestä kultaköynnöksestäni latvapistokkaan, koska haluan uudelle kykkahyllylleni köynnöksen. Mietin kovasti, uskallanko leikata latvan. Pelkäsin, että kasvi kuolee, vaikka olinkin kuullut kultaköynnöksen olevan sitkeä kasvi. Minulla on ennestään viisi kultaköynnöstä, mutta ne kasvavat kaikki samassa ruukussa, joten en voinut vain siirtää yhtä niistä toiseen paikkaan. Lopulta uskalsin leikata latvapistokkaan, koska kasveja on tosiaan ennestään viisi, niin olohuoneen seinälle jäisi vielä kiipeilijöitä.

Pistokas juurtui nopeasti, mikä oli ihan odotettavissa. Se joutui silti lojumaan vesiastiassa niin kauan, että alkoi jo kasvattaa uutta lehteä :D

Lisääntymisoperaatio päättyi onnellisesti. Emokasvi ei kuollut vaan alkoi kasvattaa uutta versoa leikkauskohdan vierestä. Jee!

Kurkku rehottaa

Kurkku on osoittautunut juuri sellaiseksi kasviksi, jollaisista erityisesti tykkään. Se kasvaa nopeasti, köynnöstää, kasvattaa runsaasti isoja lehtiä, kukkii pitkään ja tekee hedelmiä, jotka maistuvat ihan kurkulta. Muutenkin meillä synkkaa hyvin, koska kurkku viihtyy aurinkoisessa ja lämpimässä eli juuri minun paahteisella parvekkeellani, missä ei monikaan kasvi viihdy yhtä hyvin.

Minulla on viisi kurkkua vierekkäin. Ne ovat kasvaneet jo sen verran pituutta ja haaroittuneet, ettei niistä enää pysty erottamaan, kenen varsi on mikäkin. Olin kuvitellut kasvattavani osan näistä roikkuvina. Hah! Nämähän tarraavat nopeasti kiinni mistä vain ja kasvavat vauhdilla ylöspäin.

Tyttökukan tunnistamisesta ei mennyt kauaakaan, kun huomasin hedelmän kasvavan jo hyvää vauhtia. En siis pölyttänyt näitä, eikä lasitetulla parvekkeellani ole hyönteisiä.

Nämä tosiaan kasvavat nopeasti. Seuraavassa hetkessä hedelmä olikin jo valmis poimittavaksi. Ja mikä ihmeellisintä, se tosiaan maistuu kurkulta.

Yksi varsi on kiivennyt parvekkeen verhoa pitkin ja tehnyt sinne hedelmän.

Unikko yllätti

En olisi uskonut, että silkkiunikon kasvattaminen ruukussa onnistuu heti ensi yrittämällä, varsinkin kun kylvin siemenet melko myöhään. Mutta niin se vain on puskenut nuppuja ja avannutkin yhden :) Nämä kasvit ovat varmaan suhteuttaneet kasvunsa ruukun kokoon. Luulin, että silkkiunikot olisivat isompia, mutta samapa tuo minulle. Ihan mahtavaa, että kukkivat :)

Tyttökukka

Tomaattiin ilmestyi vihdoinkin tyttökukkia. Nyt huomaan, että ne on helppo erottaa pojista, vaikka aluksi vähän epäröin. Tyttökukassa on tosiaankin se kurkun alku valmiina. Tällä hetkellä oletan, että näitä ei pidä pölyttää. Saa nähdä, mitä tapahtuu.

Ruiskaunokki kukkii

Kylvöstä kukintaan kului tosiaankin kuudesta seitsemään viikkoa, kuten siemenpussin kyljessä luvattiin. Kaikki yksilöt eivät vielä kuki, mikä varmaan johtuu ruukkukasvatuksesta ja kylmästä kesäkuusta. Nuppuja on ainakin paljon. Ruiskaunokki onnistui sen verran hyvin, että laitan sitä ensi vuonna useamman satsin eri aikoihin, niin saan nauttia kukinnasta pidempään.

Parvekkeen ensimmäinen kukkija

Yllätys oli suuri, kun huomasin kurkun avanneen ensimmäiset kukkansa jo nyt :-)
Lajike on parvekekurkku Bush Champion.

Nyt pitää vielä selvittää, pitääkö kukat pölyttää vai nimenomaan ei pidä ja ovatko nämä kukat emiä vai heteitä. Siemenpussissa ei ole mitään ohjeita.