Jos katsoo tarkasti, kuvassa voi huomata muutaman nupun. (Kuvat saa suuremmaksi klikkaamalla, nimittäin jos joku epäilee kertomustani liioitteluksi.) Kaikki nuput eivät auenneet, mutta kukat olivat aika isoja etenkin kasvin kokoon nähden.
Joulukaktus oli kovin kärsineen näköinen viime kesänä, koska luultavasti kohtelin sitä liian kaktusmaisesti, siis liikaa aurinkoa ja liian vähän vettä. Lehdet olivat jotenkin lässähtäneen ja kuivan oloiset ja väriltään enemmän violetinharmaat kuin vihreät. Siirsin kaktuksen toipumaan vähän varjoisampaan paikkaan ja lisäsin vähitellen kastelua. Syksyn mittaan lehtiin tuli ryhtiä ja vihreyttä, mutta en tullut edes ajatelleeksi, että tämä kaktus voisi kukkia, ainakaan sellaisen kohtelun jälkeen.
Omistan kolme pientä joulukaktusta, jotka olen saanut lahjaksi. Nyt puheena oleva kaktus on näistä vanhin. Railakkaasti kukkiva yksilö on tietysti uusin.
Yllättävästä kukinnasta johtuen olen nykyään ihan hurahtanut joulukaktuksiin. Tästä lähtien aion pitää kaktuksistani parempaa huolta. Mullat täytyy vaihtaa piakkoin, ja ainakin tuo vanhin yksilö on liian pienessä purkissa.
Kävin joululomalla eräässä kierrätyskeskuksessa, jonne oli tuotu somisteeksi isoja joulukaktuksia. Kaikki kaktukset olivat kukassa, ja kukkia oli muunkin värisiä kuin aniliininpunaisia. Ehkä vaikuttavin näky oli huomattavan iso ja vanha yksilö, jonka varsi oli puutunut melko pitkälle ja jossa oli hennon vaaleanpunaiset kukat. Hempeän väriset kukat rujon näköisessä kasvissa oli hurmaava ilmestys. Kukkia tuli katsottua ainakin yhtä paljon kuin myynnissä olevia tavaroita. En tajunnut ottaa kuvia, joten äitini joulukaktus saa tässä edustaa kierrätyskeskuksen kaktuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti