Ihastuttava Nekalan siirtolapuutarha

Avointen puutarhojen päivänä kävin taas Nekalan siirtolapuutarhalla. Aikomuksenani oli mennä tänä vuonna johonkin toisenlaiseen puutarhaan, mutta lopulta en voinut vastustaa Nekalan siirtolapuutarhan houkutusta. Auki olevista palstoista osa oli samoja ja osa eri kuin viime vuonna. Samoilla palstoilla oli jännää käydä uudestaan katsomassa, mitä kasveille kuuluu ja onko puutarhassa tehty muutoksia. Tässä koottuna retkeni ihanimmat löydökset.


Musta petunia on hätkähdyttävä.

Suojaisa löhöilypaikka rehevän palstan nurkassa kutsuu nauttimaan kesäpäivästä.

Tämä kasvihuone on tehty vanhoista ikkunoista.

Verenpisara kuin karkki.

Huussin vierestä löytyi ihanan sininen käsienpesupaikka.

Näissä kesäkeittiöissä kelpaa laittaa ruokaa ja tiskata.

Unikot vaan on niin ihania.

Sinivaleunikko on kuitenkin omaa luokkaansa.

Nämä hienot tikkaat on kuulemma saatu äitienpäivälahjaksi.

Orvokin ja mustasilmäsusannan pirteä yhdistelmä, ihanat värit.

Tummanpuhuvan punainen, suurikukkainen pioni teki vaikutuksen. Harmi, etten enää muista sen nimeä. Väri on oikeasti tummempi kuin tässä kännykkäkameran kuvassa.

Suloinen vesiaihe puiden varjossa.

Puutarhanhoito on iloista hommaa.

Kesä tuli!

Tämä blogi ei ole kuollut, vaikka itse olenkin näännyksissä työntäyteisen kevään jälkeen. Opiskelutehtävät ja työpaikan paperihommat venyivät juhannukseen asti. Nyt alkaa olla kaikki kevään osalta hoidettu.

Kiireen keskellä olen sentään saanut jotain kylvettyä ja kasvatettua, myöhässä tosin, mutta nyt se ei niin haittaa, koska kesäkin on myöhässä.

Kurkut ovat lähteneet hyvin kasvuun. Toisen ruukun asukkaat ovat vielä istuttamatta.

Aitoelämänlangat istutin parvekkeelle vasta kaksi päivää sitten!

Suikeroalpi on peräisin äidin takapihalta.

Ruusupapu kiipeää jo vauhdilla. Se onkin luottokasvini.

Kehäkukat saattavat sittenkin onnistua.

Auringonkukat näyttävät onnettomilta. Tuo on kyllä pienikasvuinen lajike, mutta ei sentään noin pieni!

Krassi viihtyy.

Pelargonit olen kasvattanut siemenistä ja anopin antamista pistokkaista.

Yksi innokas pelargonin pistokas kukki jo toukokuun alussa. En raaskinut poistaa kukintoa, kun se oli niin mukava lohduke kaiken muun ollessa myöhässä.

Myös talvetettu pelargoni avasi yhden kukan jo toukokuussa ja onneksi kukkii edelleen.

Unikot ovat vielä niin olemattoman pieniä, etteivät varmaan ehdi kukkia ollenkaan. Harmi, sillä unikko on lempikukkani. Ruiskaunokin vauhdikas kasvu onneksi vähän kompensoi unikoiden toivottomuutta.

Orvokki on kasvanut ilahduttavasti.

Korianteri näyttää onnistuvan.

Ei kesää ilman chilejä ja paprikoita.

Pelargoniaa pukkaa

Lahjaksi saamani pelargonin talvetus onnistui kerrostalon pimeässä kellarissa, jossa on lämmintä 8 astetta.

Siemenkasvatus on tuottanut ihan hyvin tulosta. Nämä on jo koulittukin.

Anoppini pelargonit talvehtivat mainiosti viileässä ja valoisassa eteisessä. Sain kasvuun ryöpsähtäneet versot pistokkaiksi, ja osa niistä on kasvattanut juuret.

Operaatio jukkapalmu

Kolme vuotta sitten alkoi jukkapalmun pelastusoperaatio. Otin hoitooni lähes kuolleen jukkapalmun, jonka pitkän ja kapean varren päässä oli enää muutama lehti vähän vihreänä.

Diagnoosi: liikaa vettä, liian vähän valoa.

En saanut mädäntyvää vartta enää pelastettua, mutta sen juurella kasvanut pieni alku pelastui. Otin sen irti emostaan ja istutin samaan ruukkuun, jossa alkuperäinen kasvi oli.

Tarkalleen ottaen istutin poikasen mustaan muoviruukkuun, jossa on reiät pohjassa, jotta ylimääräinen kasteluvesi pääsee valumaan pois. Alkuperäinen ruukku on suojaruukkuna.

Tarkoitus on antaa jukkapalmu takaisin omistajilleen sitten, kun pieni alku on yhtä iso kuin hoitoon tullut alkuperäinen kasvi. Lehdet ovatkin jo melkein yhtä isot, mutta vartta ei ole vielä ollenkaan, koska olen pitänyt kasvia runsaassa valossa. Toisaalta on parempi, ettei vartta ole, jotta kasvilla on sitten varaa venyä pituutta ja pudottaa alimpia lehtiä, jos se joutuu vähäisempään valoon.

Mikä ei kuulu joukkoon?

Maaliskuun puoliväli, pelargonin taimet, joulukaktuksen kukinta?

Peikonlehti

Monstera deliciosa tässä, böö!

Sain synttärilahjaksi lahjakortin kukkakauppaan. Niinpä toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja hommasin itselleni peikonlehden. Se on niin kiehtova kasvi, että oli pakko hankkia sellainen useista varoituksista huolimatta. Peikonlehti kuulemma kasvaa niin isoksi, että olen jossain vaiheessa pulassa sen kanssa. Totean tämän asian tässä aivan tyynesti ja katselen peikonlehteni auki rullautuvia uusia lehtiä.

Helsingin Talvipuutarhan hoitajat ovat varmaankin pulassa. Heidän peikonlehtensä ovat niin isoja, että lehtien alla voisi pitää sadetta, ellei niissä olisi reikiä.

Mansikka ja pelargoni

Ihanaa, pääsin vihdoin aloittamaan kylvökauden, kun mansikka ja pelargoni oli aika laittaa alulle! :-)

Yritän edelleen epätoivoisesti saada mansikat onnistumaan, kun kerran siemeniä on vielä jäljellä. Viime kesänä kylmä kesäkuu hidasti kasvua, ja sitä edellisenä kesänä vihannespunkit hyökkäsivät juuri siinä vaiheessa, kun kukinta oli alkamassa.

Pelargoni on uutena kokeilussa. Olin aina ajatellut, että jos kasvatan pelargoneja, ne ovat tietenkin niitä perinteisiä tummanpunaisia mummon mökin ikkunalta. Totesin kuitenkin, että tummanpunainen pelargoni ei oikein sovi parvekkeelleni, jossa kasvaa sekaisin kaikenlaista. Niinpä tykästyin tähän vaaleanpunaiseen.