Peikonlehti

Monstera deliciosa tässä, böö!

Sain synttärilahjaksi lahjakortin kukkakauppaan. Niinpä toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja hommasin itselleni peikonlehden. Se on niin kiehtova kasvi, että oli pakko hankkia sellainen useista varoituksista huolimatta. Peikonlehti kuulemma kasvaa niin isoksi, että olen jossain vaiheessa pulassa sen kanssa. Totean tämän asian tässä aivan tyynesti ja katselen peikonlehteni auki rullautuvia uusia lehtiä.

Helsingin Talvipuutarhan hoitajat ovat varmaankin pulassa. Heidän peikonlehtensä ovat niin isoja, että lehtien alla voisi pitää sadetta, ellei niissä olisi reikiä.

Mansikka ja pelargoni

Ihanaa, pääsin vihdoin aloittamaan kylvökauden, kun mansikka ja pelargoni oli aika laittaa alulle! :-)

Yritän edelleen epätoivoisesti saada mansikat onnistumaan, kun kerran siemeniä on vielä jäljellä. Viime kesänä kylmä kesäkuu hidasti kasvua, ja sitä edellisenä kesänä vihannespunkit hyökkäsivät juuri siinä vaiheessa, kun kukinta oli alkamassa.

Pelargoni on uutena kokeilussa. Olin aina ajatellut, että jos kasvatan pelargoneja, ne ovat tietenkin niitä perinteisiä tummanpunaisia mummon mökin ikkunalta. Totesin kuitenkin, että tummanpunainen pelargoni ei oikein sovi parvekkeelleni, jossa kasvaa sekaisin kaikenlaista. Niinpä tykästyin tähän vaaleanpunaiseen.

Aurinkoisia päiviä

Aurinkoisina kevättalven päivinä (puutarhurille helmikuu on kevättalvea) on todella vaikeaa keskittyä opiskeluun tai työntekoon, kun mielessä pyörivät vain puutarhajutut. Mitä kasvattaisin tulevana kesänä, miten sijoittelen änkeän kasvit parvekkeelle, miten järjestelen parvekkeen laatat ja kalusteet, millaisia viritelmiä teen parvekekasveille... ja milloin saa aloittaa ne kylvöt!

Perhosia

Keittiössäni asuu nykyään parvi kauniita perhosia.

Marraskuussa ihmettelin orkidean toisesta vanasta haarautuvaa kasvua. Se osoittautui uudeksi kukkavanaksi, josta kasvaneet nuput ovat nyt auenneet. Ihanaa! :)

Toiseenkin vanaan kasvoi uusi vana, johon ilmestyi yksi kukka ja taas uusi vana.

Valoisaa joulua!

... ja aurinkoista uutta vuotta!

Kiivi on todellakin köynnös

Tämän vuoden toukokuussa kiivi osoittautui vihdoinkin köynnökseksi ja lähti kiipeämään vauhdilla ylöspäin.

Heinäkuussa kaksi kiiviä lisää liittyi mukaan matkalle kohti kattoa.

Marraskuussa myös neljännellä kiipeilijällä tuli katto vastaan.

Laitoin silti uusia kiivejä alulle "varmuuden vuoksi".

Parvekekausi on ohi

Viimeinen paprika kypsyi marraskuun puolivälissä. Paprikat eivät onnistuneet yhtä hyvin kuin viime vuonna. Kasvu oli jotenkin kituliasta, ja satoa tuli vähemmän. Syytän taas kylmää alkukesää.

Joulukuun alussa on korkea aika ruveta laittamaan parveketta talvikuntoon. Siivoilen ja järjestelen vähän kerrallaan, joten tämä operaatio kestää joitakin viikkoja. Kyllä siinä useampi tunti menee, kun kantaa ruukkujen sisällöt biojätteeseen, lakaisee lattian ja järjestelee tavarat uudelleen. Sen jälkeen on ohjelmassa vielä ruukkujen peseminen, joten parvekepuutarhan hoito on lähes ympärivuotinen harrastus.

Parvekkeen iso auringonkukka ilostutti vielä marraskuussa leikkokukkana.

Ruukkujen reunuskasveina olleet rönsyliljat otin talteen viime hetkellä ja istutin pieniin ruukkuihin toipumaan.

Ajattelin käyttää näitä samoja yksilöitä reunuskasveina ensi vuonna. Kätevää? Ei. Todellisuudessa en vain henno heittää kasveja pois. Kaikkiin viiteen rönsyliljaani on kyllä tullut uusia rönsyjä ensi kesää varten vaikka kuinka paljon.

Parvekkeen tavaroiden järjestämisen tärkein pointti on minulla esteettinen. Olohuoneessa istuessa tulee väkisinkin katsottua lasiovesta parvekkeelle, enkä halua katseeni kohtaavan tavaroiden kaaosta ja rumaa betonilattiaa.

Tänä vuonna päätin jättää kaikki parvekkeen lautalaatat talveksi lattialle. Asettelin ne niin, ettei betonilattia juurikaan näy sisälle mistään kulmasta katsottuna. Höysteeksi laitoin vähän luonnonkiviä ja halkoja, koska luonnonläheinen näkymä parvekkeelle tuo hyvää fiilistä sisälle.