Mansikka ja kiivi käynnistivät kylvökauden

Toissa päivänä laitoin multaan mansikan ja kiivin siemenet. Aloitin niistä, koska viime vuonna kiivin itäminen ja mansikan taimien kehittyminen oli hidasta.

Kiivin siemenet otin kaupan hedelmästä. Kylvin niitä tosi paljon, koska itäminen on epävarmaa (niin, niin!). Osan siemenistä otin talteen jo aiemmin ja kuivasin, osan laitoin multaan melkein suoraan hedelmästä. Juuri ennen kylvämistä liotin kaikkia siemeniä vedessä kaksi tuntia. En tehnyt siemenille erillistä kylmäkäsittelyä, paitsi sen verran kuin hedelmät olivat jääkaapissa ennen syömistä. Viime vuonnakaan en muistaakseni tehnyt kylmäkäsittelyä ja silti kuusi siementä iti. Netistä penkomieni tietojen perusteella on edelleen vähän epäselvää, tarvitseeko kylmäkäsittelyä vai ei. Nyt täytyy vain odottaa rauhassa kytätä kylvöastiaa vähintään kolme kertaa päivässä.

Tässä kuvassa on viime vuoden kiivit marraskuussa.

Kiivi on köynnöskasvi, mutta eivätpä nuo ole juuri korkeutta kasvaneet. Isoja lehtiä vain tulee lisää, mutta hyvä niinkin. Nykyään nämä yksilöt ovat vähän huonommassa kunnossa, koska kärsivät kuivuudesta joululoman aikana. Kylvin lisää kiivejä siksi, että näköjään kiivi voi selvitä talvesta mutta näiden nykyisten kohtalo on silti epäselvä kuivahtamisen takia.

Mansikan siemenet olen ostanut ihan vain puutarhaliikkeestä.

Pussissa olevan kuvauksen mukaan tämä lajike sopii todella hyvin amppeliin tai parvekelaatikkoon. Kylvin tästä pussista viime vuonnakin, mutta mansikat eivät oikein menestyneet, koska olivat ehkä liian pienessä ruukussa ja kärsivät vihannespunkkien hyökkäyksestä. Tänä vuonna osaan varmaan toimia fiksummin, joten saan ehkä jopa satoa, ainakin enemmän kuin se viime vuoden muutama marja. Tärkeintä olisi kuitenkin saada jonkinlainen mansikkapuska, sato on vain plussaa.

Viinirypälerasiat valmiuteen, kylväminen alkaa!

Nyt on aika aloittaa kylvöt, jee! :)

Olen huomannut, että oikean kylvöajan löytäminen on tasapainoilua kahden keskenään ristiriidassa olevan tosiasian välillä. Kylvö pitää tehdä ajoissa, jotta kasvi ehtii täysikasvuiseksi kesän aikana, mutta jos kylvää liian aikaisin, valoa ei ole vielä tarpeeksi ja taimista tulee honteloita.

Käytän kylvöastiana viinirypälerasiaa, koska se on ilmainen, kierrätetty ja kuin tehty pienoiskasvihuoneeksi. Rasiassa on kansi, joka pidättää kosteutta. Rasia on läpinäkyvä, joten taimet ja valossa itävät siemenet saavat valoa. Rasian pohjassa ja kannessa on reiät, joten ilma pääsee vaihtumaan ja ylimääräinen kasteluvesi valuu pois. Kun taimet kasvavat pituutta, kannen voi aukaista.

Tässä kuvassa pienoiskasvihuone on valmiina vastaanottamaan mansikan siemenet.

Palmuvehkan pistokas

Vuoden pimeimpänä aikana palmuvehkan pistokas lähti vihdoin kasvuun!
Tätä on odotettu tapahtuvaksi jo kauan, ja tietenkin se tapahtui sitten, kun sitä ei yhtään odottanut.

Laitoin pistokkaan multaan joskus viime keväänä. Kuvittelin, että se lähtee kasvuun valoisana aikana, siis vaikkapa kesällä. Kyllä se juuria kasvattikin mutta sen jälkeen jäi nököttämään. Kun palasin kotiin joululomareissulta, yllätys oli suuri, kun palmuvehka oli vihdoinkin kasvattanut kaksi uutta alkua. Ehkä se pystyi kasvamaan paremmin lomani aikana, kun en ollut kotona kyttäämässä ja aiheuttamassa sille suorituspaineita.

Sittemmin olen yrittänyt antaa kasville rauhan tehdä rennosti omaa suoritustaan, ja kasvu onkin lähtenyt ihan hyvin käyntiin.

Nykyään kasvilla on kaksi lehdykkäparia kummassakin uudessa varressa, kuten oli ja on edelleen myös alkuperäisessä pistokkaassa. Hieman hätääntyneenä tässä ihmettelenkin, että kasvaakohan niitä lehdyköitä sitten yhtään enempää... Lienee kuitenkin parasta lopettaa hätäileminen ja tarkistaa tilanne uudestaan sitten ensi joululoman jälkeen.

Ei kasvi käskien kasva! :)

Parveke viime kesänä

Innostuin parvekekasvien kasvattamisesta viime kesänä. Pidin päiväkirjaa kasvien elämänvaiheista, ja ukkoni otti kasveista kuvia, joita joskus innostuksen vallassa jaoin lähimmäisilleni. Siitäpä syntyikin idea yhdistää päiväkirjan pitäminen ja kuvien jakaminen, ja niin sai alkunsa tämä blogi.

Sen kummempaa osaamista minulla ei ole, vaan kasvattaminen on enemmänkin yritystä ja erehdystä ja tiedon etsintää netistä. Kuulin jostain sanonnan, että puutarhanhoidossa ei ole virheitä, on vain kokeiluja. Tämä sanonta pitää paikkansa ainakin omalla kohdallani, ehdottomasti! :D

Suosikkikasvini ruusupapu saa kunnian esiintyä blogin ensimmäisessä kuvassa.

Ruusupapu ei kärventynyt, vaikka kasvoi länsiparvekkeella aivan lasien vieressä. Ensi kesänä tuohon kohtaan tulee verho paahteista länsiparveketta varjostamaan, tai siis niin ukkoni ainakin lupaili. Jee!

Seuraavassa kuvassa parveke vasemmalta puolelta...

... ja tässä oikealta puolelta.

Oikealla sivulla kasvoi kelloköynnös, tosin sen ei ollut tarkoitus kasvaa siinä. Kelloköynnös nimittäin epäonnistui alkuperäisellä paikallaan lasien vieressä, joten siirsin sen seinän viereen, kun en halunnut roskiinkaan heittää. Jotenkin kummasti se lähti kiipeämään seinää pitkin ilman tukea. Ei toki ehtinyt kukkia, kun koki vähän kovia alkukesästä.

Parvekkeella tosiaan kasvoi vähän kaikenlaista sikin sokin, ainakin auringonkukka, paprika, tomaatti, köynnöskrassi, kelloköynnös, ruusupapu, mansikka ja huonekasvina viihtyvä rönsylilja. Kaikki kasvit vain eivät menestyneet kovin hyvin, koska vihannespunkki kävi niiden kimppuun. Tulevana kesänä olen viisaampi vihannespunkkien suhteen... ja varmaan vähän muunkin. :D